Blogi: Pääsiäisen paras viesti

– Mitä kuoleminen tarkoittaa, kysyi kolmivuotias Emma kävellessämme käsikädessä metsäpolulla. Olimme ihailemassa luonnon aarteita, kun näimme maassa purukumin. Silloin oli hyvä hetki kertoa mitä pikkulinnuille tapahtuu, jos ne luulevat purkkaa ravinnoksi. Siinä kohtaa kolmivuotias esitti tuon meille kaikille ajankohtaisen kysymyksen – liittyen sekä korona-pandemiaan että pääsiäiseen.

Elämme nyt eriskummallista pääsiäistä, jolloin kuolema-teema on läsnä niin monen elämässä. Ainakin pelon tasolla, joko oman sairastumisen tai läheisen. Itse olen tasapainoillut kyseisen teeman kanssa nyt kymmenisen vuotta perheessämme tapahtuneiden vakavien sairastumisten kautta. Voi sanoa, että olen tutkinut aika läheisesti elämän- ja kuoleman rajapintaa, ja jos jotain hyvää tuossa kuoleman tutkimisessa on ollut, niin se että kuolemanpelko on harjoituksia tehdessä kadonnut. Vielä, mitä kuolema-teema on minulle opettanut, on antautumista luottamaan ja laskemaan irti kaikenlaisesta puristamisesta. Ja uskaltautumaan elämän kannateltavaksi.

Arkitutkimusteni myötä olen myös vakuuttunut siitä, että jokaisessa meissä oleva korkein ITSE ei kuole. Elämä on niin moniulotteista ja alati olemassa olevaa, että tämä pieni hetki tässä kehollisuudessa on vain pisara siitä huikeasta kokonaisuudesta, minkä osia me olemme. Toki tämä kehollisuus ja ihmisenä olo on ihanaa, ja siitä kuuluu myös iloita, riemuita ja nauttia. Kun ymmärtää sen, ettei meillä ole kuin yksi hetki kerrallaan, on vapauttavaa antautua tähän hetkeen. Nauttimaan ihmisyydestä, elämään täyttä elämää sydämen ohjauksesta käsin.

Pääsiäinen painottui minun lapsuudessani vahvasti luterilaisittain kuolema-teemaan, kärsimyshistorian läpikäyntiin. Pitkäperjantaina ei saanut edes hypätä narua, saati sitten muutenkaan riehua. Toki tuota kärsimyspäivää seurasivat silloinkin mukavat pyhäpäivät tipuineen ja suklaamunineen.

Olisiko nyt pääsiäisen tarinan aika vaihtaa painopistettä kuolemasta siihen tärkeimpään eli ylösnousemuksen (lue: mielen valaistumisen) kuvaamiseen? Keskeisintä kun ei ole kuoleminen vaan herääminen eloon. Tässä ja nyt. Herääminen tajuamaan, keitä me oikein ollaan (paljon enemmän kuin keho tai egomieli), ja mitä me ollaan korkeamman tarkoituksemme mukaan tultu tänne maailmaan tekemään.

Tätä teemaa pohdin myös 12.4. pääsiäissunnuntain Henkisen hyvinvoinnin ohjaushetkessä, jolloin teemana on Löydä turvapaikkasi, sisäinen rauhantila. Näitä ohjaushetkiä pidän pitkin kevättä sunnuntai-iltaisin klo 19-20 Zoomin kautta. Linkki zoom-ohjauksiin on tässä.

Kaunista pääsiäistä – ylösnousemuksen aikaa!

Leena Maria

Leena Maria Markkanen on sosiaalipsykologi, henkisen hyvinvoinnin ohjaaja ja Lightfulness Coaching -konseptin perustaja